TYKO. Kohtaloni oli, että petetyksi tulin.
YRJÖ. Puhua pois morsiamensa toiselle! Mitä sinusta aattelen?
TYKO. Mitä tahdot. Uskollisuus, kunnia, se kunnia, joka rehellisyydellä ansaitaan, epäjumalani ovat ja johdattivat mua tässä. Ystävän, jonka uskollisuudessaan vialliseksi huomaan, riistin povestani irti. Vaikka seuraiskin sydämmeni muassa! Jaa, saatpa aatella minusta, mitä tahdot, mutta nyt sinusta eroon, kaipauksella eroon, sillä sinä olit ystäväni.
YRJÖ. Mihin, Tyko?
TYKO. Tästä pois.
YRJÖ. Viivy kumminkin, kunnes näet, miten päättyy miekastelo tänä-yönä.
TYKO. Miekastelo?
YRJÖ. Ette siis tiedä, että isänne aikovat taistella kohta, vielä tänä yönä, kankaalla lähellä Kumajan vuorta?
PAULI. Mikä hulluus! Miehet harmaapäät kävisivät veristämään toinentoistansa!
TYKO. Sen estämme.