HANNA. Sisar!
PAULI. Tässä olemme, tässä kasvinveljes, Pauli.
HANNA. Taivaan Jumala!
PAULI. Niin, terve, sisar! No, pois tämä häiriö kasvoiltas.
HANNA. Mieleni hämmästyy. Tulleet siis! Ja Tyko tuossa? Taidanko uskoa tätä kaikkea?
TYKO. Usko, impi; se on totuus.
HANNA. Niissä äänissä, mikä tuttava helinä nyt! Sotakumppanit Tyko ja
Pauli!—Mutta miksi tämä teeskellys?
TYKO. Kaikki vielä selitämme, mutta nyt on aika tärkeä ja tiukka. (Yrjö tulee.)
YRJÖ. Makaa makeasti, tyttö!
TYKO. Hän makaa kalpeana kuin kuolema. Aatteles, jos ei hän enään heräyisi unestansa. Yrjö, tunnethan tarkoin tämän juoman vaikutuksen?