NIILO. Teitä rukoilen itseänne hillitsemään.
MARKUS. Sano totuus, tunnusta, tunnusta!
NIILO. Herra, herra!
MARKUS. Hahaa! tämä puhkaisee sappeni.
NIILO. Ensin tutkikaat ja sitten tuomitkaat; niin tekee viisas mies.
MARKUS. Niin, otanpa asiasta pohdin, ole vissi siitä. Ja jos on savussa tulta, niin valmis ole jäniksenä kaapaisemaan maaltani pois. Sinä tunnet minut, poika.
NIILO. Hyvin.
MARKUS. Niin, niin!—Mutta tuossa tulee toverini. Hänen lävistän kuin silakan, sen tunnen sydämmessäni. (Mauno tulee varustettuna miekalla.)
MAUNO (erikseen). Tässä seisovat, mutta enpä näe Yrjöä.
MARKUS. Varamiehes?