TAPANI. Tässä, Liisa.
LIISA. Niin, olihan se sun kätes hellä likistys.
TAPANI. Käy istumaan kanssamme tänne kivelle ja niin vietämme tämän aamuhetken ilosesti keskenämme. (Istuvat kivelle.)
LIISA. Tapani, mua vartoo ihana onni.
TAPANI. Minä tiedän, Liisani.
LIISA. Mitä tiedät, ystäväin?
TAPANI. Sä kohta näet maailman kauniin rakennon.
LIISA. Mä kohta näen kauniin, vakaan Tapani'in. Oi, etpä taida käsittää, kuinka varron sen hetken tuloa, jona saan nähdä sun kasvos.
TAPANI. Älä varro liikaa, tyttöni. Aatteles, jos en oliskaan kaunis, vaan päinvastoin ruma kuin peikko.
LIISA. Kaunis on mun Tapani'in, sen sanoo hänen äänensä lempeä heläys, sen ovat mulle sanoneet aina nuo sokean kymmenen kurjaa silmää, joka kerta, koska ovat he vaellelleet hänen suloisilla kasvoillansa. Kerttu, sallikaat mun nostaa sidettä ja heittää hänen päällensä yhden ainoan katseen.