SINIPIIKA. Sua surkuttelen, mutta muuta en voi sinua kohtaan.
HAAMU. Mitä tiesit silloin, poikani? Mitä tiesin minä? (Peittää silmänsä ja itkee).
SINIPIIKA. Oi haamu armahin! sun murhees sydäntäni leikkaa. Vaimo, käy tuonen tupaas takaisin; pyyntösi täyttää tahdon ja poikasi edestä pilvien Pitkäistä rukoilla.
HAAMU. Sinä lupaat sen?
SINIPIIKA. Lupaan ja vannon.
HAAMU. Sua kiitän, ihana impi, ja toivon sulle onnen kaiken.—Mutta rientää mun täytyy täältä. (Katoo).
SINIPIIKA. Ääneni tykönsä koroittaa tahdon. Jos tulta hän iskee pauhinatta, niin suostuu hän pyyntööni ja lempeä mielensä on, mutta jos jyräys leimausta seuraa, niin hyvää ei odottaa voi. (Rukoillen). Hallitsija korkeuden, sua, toisen puolesta rukoillen, nyt lähestyn.—Ei tahdo hän vastausta antaa. Sä armahda onnetonta poikaa Kalervon. (Leimaus ja hiljainen jyrinä). Nyt mielensä ankara on.—Häntä armahda katalan emonsa haamun tähden. (Leimaus ja kova jyrinä. Sinipiika juoksee pelästyneenä pois. Kullervo tulee).
KULLERVO. Mua vaivaa tämä ilma: tulen leimahtaissa kummituksia hirveitä pilvissä näen, uroita tulipunaisilla otsilla liikkuu siellä irvistellen tännen; ja hongat tuossa, koska väläys taivaalla käy, muuttuvat peikoiksi partaisiksi ja uhaten päälleni silmänsä iskevät.—Mitä tahdotte minusta? Rauhassa mun kuleksia suokaat kanerva-kankaalla tässä; ollaan sovinnossa me, koska käyvät sotaa luonnon voimat.—Ystävät! Mitä sanoisin nyt?—Kas tuota pilven-nokkaa tuossa, avattu lohikärmeen kita; se hien otsaani pakoittaa. Elä katso sinne, vaan maahan silmäs luo ja jatka ties. (Katselee ympärillensä). Tämän seudun tunnen. Riekkokangas? Oi keto kirottu! Tässä tuskitteli impi nuori, tästä niinkuin kurja pääsky kiirehti hän koskeen, jonka kohinan kuulen.—Sinä vaisu ääni Manalasta, joka tänne saatoit miehen, sinä kaiketi Hiien olit.—Mutta käyköön näin. Tämä paikka on oiva päätösmerkki retkelleni täällä, tässä kuolla sopii, tässä kanerva valittaa ja itkee. (Vetää miekkansa tupesta). Olethan, miekkani, verta syytöntä juonut, miksi siis et syyllistäkin joisi? Vastaukses äänettömän ymmärrän; sinä himoot, kirkas teräs, vereeni virumaan päästä. Mutta ken tulee? Mene hetkeksi huotraas vielä (Väinö, Ilmari ja Lemminkäinen tulevat).
ILMARI. Vuoden aika on jo myöhä, mutta pauhaa vielä ukkoinen.
VÄINÖ. Se syksyä lenseätä ennustaa.