ILMARI. Salamoita näin kestäviä en muista nähneeni vielä. Tuntui kuin olisi taivas vihoissansa maan tahtonut kartuksi polttaa.
VÄINÖ. Yö, tämmöinen kuin tämä, on kamoittava, mutta juhlallinen.
ILMARI (havaitsee Kullervon). Ken siinä? Ihminen vai aave? Kullervo!
(Vetää miekkansa ja aikoo pistää K:voa, mutta Väinö estää häntä).
VÄINÖ. Mielesi malta!
ILMARI. Pois edestäni!
VÄINÖ. Seis, mies!
ILMARI. Enkö kostaisi naiseni verta?
VÄINÖ. Katua taitaisit toki, koska tehty on työ.
ILMARI. Katua? (Lemminkäinen tulee).
VÄINÖ. Nyt ei verenvuodatusta.