KULLERVO. Tästälähin, joutuisinko vielä paimeneksi, tiedän, kuinka estän tämänlaisen pahan.
NYYRIKKI. Kuinka?
KULLERVO. Etten toisten salli hänen noin iskevän hammastansa lehmän kurkkuun.
NYYRIKKI. Etkä tee sitä nyt?
KULLERVO. Ensin leikin nähdä tahdon, ja onpa se hauskaa. Kuules tätä pauhinaa!
NYYRIKKI. Se sinua huvittaa?
KULLERVO. Sydämmestä.—Mutta ken olet sinä, joka tähän ilmestyit niin kiltisti kieltä pieksemään?
NYYRIKKI. Nyyrikki on nimeni.
KULLERVO. Terve, metsän ankara jumala! Näin vähäinen ja killisilmä?
NYYRIKKI. En ole Nyyrikki Tapion poika, vaikka nimeänsä kannan, joka pilkoilla onkin minulle annettu—mutta yhtä kaikki—vaan olen linnustaja Nyyrikki, ja totinen ihminen niinkuin sinäkin.