KULLERVO (itseks.) Tuskissaan neito Tuonelle meni.
1:N PAIMEN. Syltiä korkea on kallion jyrkkä ja siinä alla vesi vahtona kiehuu. Juuri viimeisellä reunalla näimme tytön seisovan, katsellen ales pyörteesen, ja oudostuimme kohta käytöstänsä, mutta samassa peitti hän kasvonsa ja viskasi itsensä syvyyteen, eikä nähty hänestä vilaustakaan enään.
2:N PAIMEN. Niin juuri oli asia kuin kumppanini nyt sanoo; ja siinä ei voinut ihmisen apu mitään, se on hyvin ymmärretty ja siksi toiseksi, niin ei kumpainenkaan meistä osaa uida.
1:N PAIMEN. Tämän neidon tunsin minä; hän itsensä sanoi Tyrjösen tyttäreksi Kalalammilta, ja meidän taloon joutui hän harhateiltään metsissä. Huomenna aivottiin häntä kotiinsa saattaa, jonne hän, hyvin tietty, kovin ikävöitsi. Myös halasi hän nähdä veljeänsä, Kullervoa, joka, niinkuin juttu käy, vielä on elossa ja on äkisti ilmestynyt vanhempainsa huoneesen.
KULLERVO (itseks.) Olet sinä, luulen, oiva tyttö ja kultaista sydäntä povessas kannoit: paha onni joka sun kohtasi ja katkerasti päiväs päätti. Mutta kaikki jo unohtanut olet. (Ääneensä). Mikä on tämän paikkakunnan nimi?
1:N PAIMEN. Riekkokankaaksi tämä kutsutaan.
KULLERVO. Riekkokangas.
2:N PAIMEN. Mutta suureksi konnaksi sanotaan tämä Kullervo.
KULLERVO. Suuri konna ja koiruutta täynnä.
2:N PAIMEN. Minkaltainen lienee tämä peikko päältänähden?