2:N PAIMEN. Ah! korvat lotkassa he kuuntelevat uusia, joita metsästä tuomme.
1:N PAIMEN. Hyvin tietty; mutta sinä et sanaakaan hiiskua saa, ennen kuin minä heille ehtinyt kertoa kaikki; koska taidan asian paremmin osoittaa ja selitellä kuin sinä.
2:N PAIMEN. Totuuden suustani sanoa tahdon enkä hiemaakaan salassa pitää.
1:N PAIMEN. Mutta jos ennen minua tapauksesta jotain hivahdat, niin myttyyn suusi lyön, muista se, ja tiedä ja ymmärrä, että ovat tämmöiset asiat sangen ankaria ja tärkeitä eikä tule niiden kanssa leikitä.
2:N PAIMEN. Sen hyvin ymmärrän, sen hyvin ymmärrän, ystäväni.
1:N PAIMEN. Noh, tee sitten niinkuin tahdon ja parhaaksi näen.—Mutta nyt karjamme luoksi meidän ja itkemän ämmien rientää tulee ja vähitellen kääntää naudat käymään kotoa kohden.
2:N PAIMEN. Niin juuri.—Tässä mailmassa tapahtuu niin paljon asioja. (Menevät).
Näytelmälaitokset muutetut.
(Kalervon huone. K:n emäntä ja Kelmä tulevat sisään)
K:N EMÄNTÄ. Miksi taasen hän kiroilee ja pauhaa onnetonta poikaansa?