K:N EMÄNTÄ. Ainikki, missä olet nyt? Tuonen autioilla ahoilla sä käyskelet, synkeästi ympärilles katsahdellen. Varro, tyttäreni, varro! Kohta luonas seison. (Kelmä itkee).
(Kullervo tulee puettuna rautapaitaan ja varustettuna keihäällä ja miekalla, ja hartioillaan riippuu kaari ja viini).
KULLERVO. Nyt sotaan, isä.
KALERVO. Kiroukseni myötäs ota, ja surman kitaan lähde suoraa tietä.
Itkisinkö sinua?
KELMÄ. Enkä itkis sinua minäkään, vaikka sun kuolleeksi kuulisin, sotahan kaatuneeksi, sinä hirmuinen veli.
KULLERVO. Huolisinko siitä?
K:N EMÄNTÄ. Oi Kullervo! minä sinua itken enkä ennen lakkaa kuin kuolo kyynelteni lähteet tukkii. Mutta mitä haastelen? Hän tulee jo ja uneliaan silmän ummistaa. Ainikki!
KULLERVO. Nyt hyvästi jää.
K:N EMÄNTÄ. Poikani, elä sotahan lähde. Vanhan emosi rukous nyt kuule ja tottele.
KULLERVO. Vaisu äänes on ja sekaisesti haastelet. Mitä tahdot sanoa?