K:N EMÄNTÄ. Miksi seisot minusta niin kaukana? Etäällä sun näen ja olet silmissäni niinkuin tumma, verinen kuva.
KULLERVO. Edessäsi seison.
K:N EMÄNTÄ. Kuoleva silmäni juonittelee.
KELMÄ. Emoni, emoni!
K:N EMÄNTÄ. Elä sotahan lähde.
KULLERVO. Kieltos turha on, mun emoni. Sotaan kiirehdin. Nyt tyyneys ja rauha sodan melskettä on tuhat kertaa tukelampi.
K:N EMÄNTÄ. Sinä sodassa surmataan.
KULLERVO. Enpä silloin suohon sorru, kuin kaadun sotatiloille, vainotanterille vaivun; soma sotahan kuolla on, kaunis miekan kalskehesen, sorea on sodan tauti: äkin tulevi poika pois, laihtumatta lankeavi.—Emoni, nyt ainiaaksi hyvästi jää! (Menee).
Neljäs Näytös.
(Metsänen tienoo; Tiera, Käpsä, Viksari ja Tiimanen, varustettuina karhunpyyntiin, tulevat).