KIMMO. Terve tuloa huoneesemme, korkea ruhtinas!
KULLERVO. Mitä haastelet?
KIMMO. Tämä huone on matala.
KULLERVO (itseks.) Näyttää kuin ei tuntisi hän minua, vaan tuijottelee päälleni kuin mieletön. Hän järkensä on kadottanut.
KIMMO. Tässä huoneessa ankara Kalma kävi ja kaikki kontoonsa tunkkaiseen vei, vaan Kimmon jätti, ehkä työläästi hänkin pelastui sen kourista.
KULLERVO. Nämät tapaukset tiedän.—Kuinka on laitas?
KIMMO. Paremmin toki. (Huokaa).
KULLERVO. Ole iloinen, ystäväni!
KIMMO. Ei aikaa iloon, koska salaisuutta mun mietiskellä täytyy.
KULLERVO. Mikä on se salaisuus?