LEA. Ainiaaksi.
ARAM. Eikä enään toivon haamettakaan löydy.
LEA. Ei, ystäväni. Mutta ole kuitenkin lohdutettu, sinä unohdat minun pian ja valitset itsellesi Jerikon palmumetsissä toisen morsiamen.
ARAM. Nyt olkoon hautani se morsian, jonka helmaan vaivun.
LEA. Aram, Aram, miksi riehut?
ARAM. Miksi eläisin enään?
LEA. Sielusi autuuden tähden.
ARAM. Hm.
LEA. Älä kiellä pois, älä kiellä pois meidän taivaallista kotoamme. Ethän toki milloinkaan ole vahvasti vakuutettu siitä, että totisesti niin, kuin tahdot uskoa nyt, ovat elämän ja kuoleman asiat. Siis älä seiso tyytyväisenä tässä tummassa sumussa, vaan katsahda aina kauvemma ja rukoile taivaan isää, että avaisi hän silmäsi huomaitsemaan armonsa valkeutta. Käy kuulemaan Natsarenusta, käy hänen oppiansa kuulemaan.— Sano, mitä aattelet hänestä.
ARAM. Miesi ihmeellinen, jos niin hän on kuin maine sanoo.