LEA. Kallistuin hänen rintaansa, se on tosi; mutta petoksesta oli sydämmeni kaukana, vaikka tuntuiskin katkeralta jäähyväishetki. Niin, jäähyväishetki tämä oli, ja sentähden tahdoin vielä kerran painaa otsani vasten hänen poveansa ja sitten erota hänestä ijäksi. Niin oli asia, ei suurempi eikä vähempi.
JOAS. Ah, tyttöseni! jos vaan taitaisimme uskoa naisen sanaa, viekkaan
Eevan tyttären puhetta.
SAKEUS. Tyttäreni, minä uskon sinua, ja sieluni saa rauhan taas.
(Aramille.) Toki; tahdonpa hiukan tutkistella sinuakin, nuorukainen.
JOAS. Tutkistella häntä! Mitä vielä? Hän heitettäköön ulos, että koivet ryskää. Siinähän jo rikosta kyllä, että on hän teidän huoneessanne vastoin kovinta kieltoanne.
SAKEUS. Aram, minä toivon kuulevani totuuden sun huuliltasi.
ARAM. Totuuden teille lausui tyttärenne.—Kun jo siirryitte pois, riensin minä huoneesenne, huolimatta kiellostanne; sillä väkisin mua viehätti puoleensa soman immen kuva sydämessäni, tämän ruskean silmän tulinen ja lempeä paiste.—Mutta nytpä toki mun näette tässä viimeisen kerran, kun tiedän, että kaikki toivoni on mennyt, koska kerran Lea itse on vapaasti tarjonnut kätensä Joakselle, ja he ovat siis kihlattu pari. Ja tämän tunnusti hän minulle kohta, kieltäen mua koskaan enään kiehtomasta sydäntänsä ja pyytäen hellästi, etten avaisi enään tämän huoneen ovea. Minä lupasin hänelle, mitä hän pyysi, lupasin, yön pimeä murhe kasvoillani. Silloin rupesi hän minua suloisesti lohduttamaan, ja minä vakuutin hänelle viimein ottavani tyyneydellä vastaan kohtaloni, ja tarjosin hänelle jäähyväisiksi käteni. Mutta silloin tahtoi hän vielä kerran kallistua povelleni, ja minä sallin tapahtua niin; sillä se oli ihanata, enkä katsonut sitä rikokseksi. Siinä hän lepäsi, kun hiljaa, niinkuin varjo, lähestyi meitä kiukkuinen Joas, uhaten sauvallansa. Minä päädyin puolustukseen, ja tästä telme, jonka keskeyttäjäksi riensitte itse. (Sakeus ottaa Aramia kädestä.)
SAKEUS. Terve sinä, joka niin jalosti itseäs taivutat Herran tahdon mukaan! Mutta sanonpa sinulle kuitenkin: unohda tämä huone ja kavahda myös tuota toista huonetta, jossa Leani kohta askartelee emäntänä; sillä läsnä-olosi saattaisi vaan kiusausta tyttäreni perheelliseen elämään. Me eroamme nyt, mutta erotkaamme ystävinä, taivaan nimessä erotkaamme niin! Toki: älä poistu juuri vielä, vaan viivy hetki ja huomaa, mitäs näet, ja iloitse kanssani; sillä tänäpänä on tapahtunut Sakeuksen huoneelle autuus.—Oi, Ruben! etkö lausu sinä samoin?
RUBEN. Ah, nytpä Ruben, niinkuin hänen isäntänsäki, aattelee maailmasta toisin, kuin valetessa tämän päivän. Ylistetty olkoon Herra Sebaotin armo!
SAKEUS. Ylistetty ainiaan! Hyvin meille, Ruben, että olemme nähneet rauhan ruhtinaan ja kuulleet hänen suustansa autuuden sanoman taivasten taivahista! Sentähden vuotaa nyt silmistäni lapsen kyyneleet. (Peittää silmiänsä.)
Joas (erikseen). Mitä merkitsee tämä?