SAKEUS. Nyt, mun tyttäreni, älä punehdu, kun kuulet totuuden, vaan katsahda jalosti maailmaan. Siis kuulkaat: Suurin osa tästä aarteestani on vääryydellä koottu.
LEA. Sentähden viskatkaa se paino poveltanne pois; vaipukoon se köyhien uhri-arkkuun.
SAKEUS. Oikein sanottu!—Joas, nyt älä punehdu, Jumalan nimessä, älä punehdu.
JOAS. Sakeus! Malttakaat mieltänne, ihminen, malttakaat mieltänne
Herran tähden!
SAKEUS. Juuri Herralle täytän lupaukseni nyt, uhraten aarteeni köyhille ja kaikille, jotka ovat kärsineet vääryyttä minun kauttani; sillä kalliimpi kuin kaiken maailman aarteet ompi mun sieluni. Nyt, arkkuni, on mieleni iloisempi sinusta erotessani, kuin koskaan ennen, sinua täyttäessäni. Ruben, sinä aina uskollinen Ruben, ota halttuusi rahat, lue kohta siitä vaivaisille puolet, kahdeksankymmentä penninkiä leskelle Gilgalissa ja neljäkymmentä eräälle miehelle Bet-Haramissa, ja vielä monille muille…
JOAS. Heretkäät, hullut! Heretkää jo!
SAKEUS. Älä estele!—Niin; ja monille muille, sitä myöden kuinka muistooni johtuu veijausteni uhrit; ja ne, jotka muistostani ovat kadonneet, ne astukoot esiin, todistaen tekoni, ja minä maksan heille takaisin neljänkertaisesti, niinkuin käskee Moseksen laki. Kaikki, kaikki tahdon heille maksaa, niin kauan kuin kestää arkkuni sisällys. Ja kun on se tyhjennetty—ja tämä on tapahtuva pian—he älkööt kuitenkaan heittäkö toivoansa, vaan odottakoot vielä tulevaisuuteni varoista kärsityn vahinkonsa takaisin. Tämä oli lupaukseni Galilean profeetalle, ja nyt sen täytän.—Rikas olin siis, mutta nyt olen köyhä ja kuitenkin rikkaampi kuin koskaan ennen. Kiitetty olkoon Herran nimi!
LEA. Kiitetty, ylistetty tällä hetkellä ihanalla!
SAKEUS. Ota arkku ja tee minun tahtoni.
RUBEN. Että niin on tapahtuva, se tietäkäät, herra!