SAKEUS. Minä tunnen sinun. Mene ja tee niinkuin sanoin. (Ruben lähtee käymään, mutta Joas, ryhtyen arkkuun, estää hänen kulkunsa.)
JOAS. Seisahdu mies, seisahdu!
RUBEN. Mitä ai'ot?
JOAS. (Likistää arkkua vimmatusti vasten rintaansa.) Arkustani pois! Aarteet ovat minun, minun, minun ne ovat! Minulle ovat ne määrätyt ja pyhästi luvatut, ja tämä on totinen tosi. Pois!
RUBEN. Hellitä, sinä villitty, ja anna minun mennä! (Joas ja Ruben tempailevat arkkua kukin puolellensa.)
SAKEUS. Joas, Joas, oletko mieletön?
LEA. Joas, älä viritä mun isäni vihaa!
JOAS. Huomenlahja, huomenlahja, haa!
RUBEN. Mene helvettiin!
JOAS. Auttakaat minua, hyvät naapurit ja kansalaiset! Sakeus on kadottanut järkensä, eikä tiedä, mitä hän tekee. Rientäkäät, rientäkäät apuun!