MATTI. Minä riennän! (Menee oikialle.)
CONON. Koreata kyllä tämänkaltainen esimerkki; ja moni sahransankari on tehnyt jo samoin kuin hän, etsinyt taistelevat joukkomme ja vapain mielin ottanut päällensä sodan taakat. Hyväähän tuo todistaa, sisällistä ydintä ja voimaa, uskollisuutta ja velvontuntoa; ja semä kansa raivaa itsellensä viimein tien.—Mutta mitä kuuli äsken, mitä näki mun sieluni? Haa! kaukana yössähän punertaen leimahti sankarten kuolema.—Lähteelle, lapseni!
KARIN. Tänne, mun isäni! (Menevät vasemmalle.)
MARGARETA (yksin). Kaunis Anian, niin pakeni sun kirkastettu henkes ylös maihin, joissa viha, vaino, sota ja kuolema ei ole. Siellähän nyt autuaana säteilet ja unohdat isiesi veritahratun maan täällä allas. Mutta ei! Ethän unohda ihanata synnyinmaatas, etkä ystävääs sen kumajavilla nummilla täällä. Ethän lemmittyäs unohda, häntä kurjaa, mi täällä honkain hyminässä kainosti murehtien käyskelee, aina muistain sinua, kantaen kuvaasi povessansa. Ja kuule mun valani, Anian! Älköön millonkaan, niin vannon, sydämmestäni himmentäkö pyhää aarrettani, sun lempeää haamuas, toisen miehen katse. Se kuule! ja tässä heitän nyt kauvas elon kehnot riemut vaiheiltani pois, tähän sammukoon nuoruuteni lyhykäinen kevät, kuin sammuu tuolla päivän tähti nyt, ja kuolleen kultaseni muisto olkoon synkeä iloni aina. (Anian astuu alas mäntymäestä perillä, lähestyy hitaasti ja alakuloisena. Margareta katselee häntä kummastuen ja haastelee erikseen.) Mitä näen minä? Erään nuorukaisen, jonka pituus ja koko olento muistuttavat ihmeellisesti häntä, häntä! Tai oletko hänen haamunsa Tuonen maasta? Se ole, minä käyn sua rohkeasti vastaan ja syleilen lemmittyni varjoa, jonka oma, sureva sieluni synnytti. (Ääneensä.) Toki ei! Sinä olet mun oikea sulhaseni lihoin ja verin, mun Anianiin! (Rientää syleilemään häntä, mutta Anian kääntää kasvonsa toisialle.)
ANIAN. Oi kuolema!
MARGARETA (ammahtaen hänestä äkkiin pois ja kiljahtaen kovin). Jumal' armahda, mitä aavistan minä!
ANIAN. Margareta, katso laupeaasti puoleeni!
MARGARETA. Onneton, sun muotos ilmasee kaikki, oi Jumala!
ANIAN. Jaa, petos on tehnyt tehtävänsä lujimmassa linnassa.
MARGARETA. Haa, mitä sanoit!