CONON. Ehkä rauha, joka ei ole meidän?
MARGARETA. Oi Anian!
CONON. Sano!
ANIAN. Tahdotte siis kuulla pimeyden sanoman?
CONON. Sen tahdon. Kerro!
ANIAN. No kuulkaat. Sveapori on langennut, langennut ilman taisteloa, ilman vallanpakkoa päällysmiesten petoksen kautta; ja julkeasti meuhaa nyt Venäläinen huoneessansa.
CONON. Haa! ette siis lähteneetkään koreasti ylös lintuen luoksi niinkuin täällä kerrotaan?
ANIAN. Hulluja maineita kaikki. Kuin meren helmi eheänä seisoo linna ja hänen otsallansa liehuu idän viiri.
CONON. Ole ijankaikkisesti kirottu sinä, jonka huulilta kuulin tämän, sinä, joka vakaana katselit helvetinteosta vetämättä miekkaas!
ANIAN. Totta, miekkaani en vetänyt.