JOAS. Rakkauteni häntä kohtaan ei ole kullan pyyntiä, vaan puhdas ihastus, niinkuin ennen Jaakopin povessa Raakkelia kohtaan.
SAKEUS. Poikani, minä tahdon uskoa sen, ja olen valmis laittamaan häitä.
JOAS. Yhtä mielin kerran vielä kysyä. Naituani tyttärenne, kuinka suuren huomenlahjan saan?
SAKEUS. Kaksi tuhatta penninkiä.
JOAS. Ei, kolme tuhatta.
SAKEUS. Kaksi tuhatta, ei äyriä enemmän. Mutta mentyäni viimein isieni luokse, silloin tiedät saavasi kaikki; ole tyytyväinen.
JOAS. Vakaasti suostun odottamaan, kun vaan kerran olen saanut tyttärenne. Mutta siinähän on solmu.
SAKEUS. Jonka avaa isän valta.
JOAS. Hänen sydämmensä on minua kohtaan kylmä, mutta Aramille aivan hempeä.
SAKEUS. Vaan sinä hänet saat, mutta Aram saakoon sauvastani, jos kerran vielä hän uskaltaisi astua minun huoneeseni. Monta on minulla syytä hyljätä tämä mies. Katso, hän on saduseus, vaikka alhaista säätyä, ja siis enemmän vielä inhoittava kuin itse saduseusten päämies. Hän on puoleksi Kreikkalainen, lukee yhtä kevytmielisesti Moseksen lakia kuin pakanain saastaisia kirjoituksia. Tutkistella muukalaisten eksyttäviä kirjoja: rangaistuksen alainen teko!