JOAS. Kivitystä ansaitseva, kivitystä.
SAKEUS. Ja mikä on hän vielä? Köyhä rotta. Ja se on pykälistä pahin.
Antaisinko siis tyttäreni hänelle? En, niin kauvan kuin elää Israelin
Jumala!
JOAS. Minä kiitän teitä. Mutta olkoon asia lujasti vahvistettu, vierasmiesten kuullen.
SAKEUS. Se tapahtukoon, kun tyttäreni tulee.
JOAS. Missä viipyy hän? Ehkä tuon kirotun saduseuksen luona taas, hänen viekkaan äitinsä puheilla.
SAKEUS. Erehdytpä. Nyt on hän luvallani pois, mutta kadunpa toki, että päästin hänen. Jo eilen läksi hän erään ystävänsä seurassa katsomaan tuota profeettaa, näkemään hänen ihmeitänsä, joista kerrotaan loppumatta. Kimahtihan—ja sen mahdat tietää—eilen kaupungissamme suuri huuto ja maine tuosta eriskummallisesta miehestä, tuosta Natsarenuksesta, jota kutsutaan profeetaksi, vieläpä Messiaaksikin.
JOAS. Kaikki hulluutta! Tutkistele kirjoja; niistä olet löytävä järkähtämättömän todistuksen, ettei tule profeettaa Natsaretin kaupungista, saatikka Messias, Israelin luvattu ylkä, Davidin huoneen herra.
SAKEUS. Minä sanon: niin kertoilee kansa.
JOAS. Tämä kansa, tämä viheliäinen joukko, joka ei tunne lakia eikä profeettoja, olkoon kirottu! Kirottu olkoon tomppelikas roistokansa! Ah, että laskitte neidon siihen petolliseen virtaan.
SAKEUS. Toivon kuitenkin…