LEA. Joas, ole lausumatta niin, ja sinä, mun isäni armias. (Halailee isäänsä.) Isä, minä olen usein ollut tottelematon lapsi; mutta anna minulle anteeksi, taivaan rakkauden nimessä, anna minulle anteeksi kaikki. Tästälähin lupaan olla kuuliainen Leasi aina.
SAKEUS. Mun tyttäreni, hyvä lapsihan olet ollut aina, paitsi yhdessä kohdassa, mutta siinäpä tuiki itsepintainen ja vastahakoinen. Sinä ymmärrät?
LEA. Minä ymmärrän; tämä viittaa Joakseen, mun ylkääni.
JOAS (erikseen). »Ylkääni!» Sen sanan kuulen hänen suustansa ensimäisen kerran. Hänen mielensä on muuttunut.
LEA. (Ottaa Joasta kädestä.) Joas, aivan penseä on poveni ollut sua kohtaan, sen tunnustan; mutta minä tahdon rukoilla itselleni taivaalta rakkautta, ja rakkauden hengen lapsena sua kerran vaimonasi palvelen ja kunnioitan. Aram, nytpä unohdan sinun ja liityn Joaksen kohtaloon; sillä niin on isäni tahto. Jos toisin tekisin, niin saattaisipa kenties murhe hautaan hänet, joka on mun siittänyt ja niin hellästi kasvattanut, hänenpä kenties kuolettaisin, ennenkuin aikansa on tullut, ja minua kohtaisi korkeuden rangaistus. Mutta jos täytän hänen tahtonsa, rakentaen rauhaa, niin asettuvat hyvät enkelit huoneeseni ja viimein kantavat mun sieluni Abrahamin helmaan. Rauhaa, sovintoa tahdon tehdä, niin käskee Natsarenuksen oppi, tuon Jumalan lähettämän miehen oppi. (Ojentaa Joakselle toisen kätensä.) Joas, katso morsiantas!
SAKEUS. Tämä on somasti tehty, mun lapseni, oikein soreasti! Joas, oletpa nyt kihlattu mies; hän tarjoo sinulle kätensä ja sydämensä.
JOAS. Ole tervehditty, soma neito!
SAKEUS. Eikö ole hän oivallinen lapsi?
JOAS. (Syleilee Lean päätä.) Eihän sitä voi kieltää. (Erikseen.) Täytyy takoa, täytyy takoa, niin kauvan kuin on rauta lämmin, takoa ja peitellä vielä, millä silmällä katselen sun hulluuttasi. Mutta kas, kun kerran olet vaimoni, laillinen aviopuolisoni, niin kyllä sun opetan juoksemaan narrin retkillä ja kuulemaan tyhmän Galilealaisen kirottua oppia. Toki nyt käskee viisaus, että hallitsen mieltäni vielä ajan tuonnemma, vaikka paisuukin sappi. Mutta tuleepa tästä vielä luku laulun perästä, tulee.
SAKEUS. Rukoilitko taas? Vaan sano: ah! eikö ole hän oivallinen lapsi!