MIKKO. Että otat hyvän kulauksen pullostani!
ESKO. Minä?
MIKKO. Sama mies!
ESKO. Sinä tiedät, ettei vielä koskaan mitään karvasta ole huulilleni tullut tähän päivään asti.
MIKKO. Tänä päivänä tulkoon!
ESKO. Minäkö ryyppäisin? Ei!—Usko minua, Mikko Vilkastus, minä tuskin tiedän mille viina maistuu.
MIKKO. Maista nyt, niin tiedät! Otappas, poika, tuosta kirkkaasta pullosta!
ESKO. Minä vihaan viinapulloa kaikesta sydämestäni, sielustani ja mielestäni!
MIKKO. Se tulee siitä, ettes paremmin tunne sen sisällistä luontoa.
ESKO. Nakkisten vanha-setä, koska hän juomisen pois-kielsi, kiroili viinaa kauheasti. Hän kutsui sen myrkyksi syvyyden kaivosta.