IIVARI. Hänen kyllä pitelemme.
NIKO. Kohta menen.—Mutta sinäkö tyttäreni? (Syleilee Jaanaa). Jaanani, taidatko minulle anteeksi antaa?
JAANA. Kaikki kaikki, kuin ette vaan ole se, miksi nämät teitä syyttää.
NIKO. Kunniallinen olen, muusta rikoksesta en tiedä, kuin että kerran laivastani karkasin ja siitäpä söin jo vettä-leipää Turun linnassa, juuri silloin koska tapahtui tämä varkaus, jota nämät nyt tahtovat saattaa päähäni. Siellä istuin silloin ja sinnen tulin suoraan Engelsmannin laivalla. Kaikki todistaa taidan; tämä seisoo passissani myös, jonka vaadin takaisin tuolta mieheltä.
SAKERI. Sen saat koska annan.
IIVARI (itsekseen). Liukuisiko kulta kädestäni vielä? Mutta sitä en usko.
ESKO (joka seisoo ta'empana muita jäseniä. Itsekseen). Minä pelkään, minä pelkään. (Lautamies Eerikki tulee).
TOPIAS. Tuossa lautamies kuin käsketty.—Minä manaan oikeuden nimessä teitä ottamaan tarkan vaarin tästä miehestä, joka on se peräänkuulutettu kreivin varas. Poikani, Iivari, otti hänen kiinni.
EERIKKI. Mitä turhia leksottelet? Se varas kiinni-otettiin eilän Vanajan kirkolla, sen näin itse.
IIVARI (itsekseen). Tulinen helvetti! Nyt on soppa edessäni taas.