ESKO (itseks.) Myös minun kivikova sydämeni liikkuu, niinkuin kivikin koska sitä liikutetaan. (Ääneensä). Sopikaamme kaikki!—Terve, Kristo, terve!
KRISTO. Terve!
ESKO. Niin!—Entäs, Iivari?
IIVARI. Olkoon menneeksi! Terve, eno Sakeri! Kätelkäämme miehissä, niin saamme juoda kättiäisiä.
SEPETEUS. Iivari! Tässä on totuus käsissä.
IIVARI. Suokaat anteiksi, vaikka löin vähän leikkiä. Sovintoa tahdon todenteolla minäkin. Ennen ystävien kasvoja ympärillämme kuin vihamiesten!
TOPIAS. Martta, sinä myös sydämesi lievetä anna! Sinä olet ääneti.
SEPETEUS. Topiaksen vaimo, sinulle sanasen lausun. Kaikkein povessa sinä itsiäsi kohtaan pahuutta ja ilkeyttä löytyvän luulet ja tämä aatus veresi lakkaamatta kuohinassa pitää; mutta käyppäs omaan povehes, vaimo, ja alkusyyn mielesi kiukkuun ja vimmaan siellä sinun löytämän pitää. Usko tämä!
TOPIAS. Martta, jos on sinulla korvat, niin kuule!
MARTTA. Eikö ole tämä kiusan ja murheen päivä? Poikamme viimein kotia tulleet ovat, tuoden meille häpeän ja viimeisen häviön!