JAAKKO. Tavallinen hinta, ei enemmän.
ESKO. Enemmän kuin tahdotkaan, kaksinkertaisesti maksan sinun, lurjus, sarvijaakko.—Taivaan ukko, varjele minua! Hulluksihan tekee miehen tämä päivä. (Puristaen nyrkkiä Jaakon edessä). Jaakko!
JAAKKO. Mitä tahdot?
ESKO Jaakko!
JAAKKO. Sinä riehut turhaan!
ESKO. Jaakko! Ukko varjelkoon meitä!
JAAKKO. Ole puristelematta nyrkkiäsi nokkani edessä. Mies! näköni synkenee, nyt ole siivosti!
ESKO. Levittele vaan sieraimias; minä en pelkää sinua; nouskoon tästä huimaava tappelus; minä en ensinkään pelkää sinua, sinä konna, tuhat kertaa konna. (Karri, myös hiasillaan, tulee oikealta).
KARRI. Luulenpa poikain vähän kiivastuneiksi.—Jaakko, mikä vaivaa sua?
Seisothan kalveana kuin kyöpeli tuossa.
ESKO. Karri kulta, minua hierotaan tänään tulisissa tauloissa. Kirottu olkoon tämä päivä! olenhan saanut selkääni, saanut oikein Porvoon mitalla. Teemu ja hänen isänsä, juureva ukko, he minua peittosivat kuin matoa.