LIINA. Häitä! Minä?
ANNA. Niin pyydän vaan häitten tähden, häitten tähden, ah niiden hyörinän ja pyörinän tähden! (Nauraen) Tehkäät häitä!
LIINA. Pieni voitto yhden päivän liehunnasta, oi sinä hälläkkä!
ANNA. Laskekaa vielä lisäksi kaikki vartomuksen ja muiston armaat päivät.—Mutta sallitteko pientä kysymystä?
LIINA. Minä sallin.
ANNA. Onko vänrikkimme, tuo öljyviiksinen, tuo kilisevä, helisevä herra, nöyrästi kumartanut teille?
LIINA. Hänen taipuva selkänsä kumartuu usein.
ANNA. Salskea sankari pyysi teidän sydäntänne, mutta sai kiellon.
LIINA. Miksi kantelee hän koulusta ja omalle niskallensa, narri?
ANNA. Ehkä vimmoissansa parhaille ystävilleen.