MARIANA. Saakeli ottakoon sen tattari-ämmän! Hän ei suo minulle hyvää sanaa, ja kaikki hänen häijyn kissansa rikkomat astiat on minun palkkani saanut kärsiä.
TIMOTEUS. Ole suruton; minä imen häneltä kaikki takaisin kasvojen kanssa.—Käy nyt taasen toikkas taakse. Täytyy herättää tuon makaavan aasin. (Kovalla äänellä Titukselle) Titus! Hei! Karauul!
TITUS. (Heräyy maristen) Mitä tahdot?
TIMOTEUS. Huomaa, että olet maannut.
TITUS. Tämä on ensimmäinen kerta, ja sen saan anteeksi.
TIMOTEUS. Yksi kerta vielä, poikani, ja maksanpa lainan takasin: yhtä armottomasti pitää kersantin saarnaman sinulle kuin äsken hän jyritteli minun korviini.
TITUS. Tuoppi oltta, tyttö, unen karkottajaksi!
MARIANA. Tuossa tulee emäntäni.
TIMOTEUS. Katso tukkas, se korea ja tumpurainen, Mariana piikasein.
(Maura tulee vihaisena)
MAURA. Sinä naasikka, pidätkö mun narrina, sinä ilkeä harakka, pidätkö mun narrina?