MARIANA. Hyvä frouva, minä olen viaton; sanoin vaan mitä Maalarin-Hanne sanoi.
MAURA. Minä sun maalaan keltaseksi ja siniseksi.
TIMOTEUS. Hiljaa, naiset, hiljaa, koreat naiset!
MAURA. Elä ihmettele, Timoteus, että täytyy mun näin usein riidellä kansaansa; sillä tiedä, hänen vertaistansa hävyttömyydessä ei löydy maan piirin päällä. Jumala siunakkoon! on minulla ennen ollut piikoja, mutta ei vielä tuommosta. Jaa-ah, sen sanon minä: onneton täällä se, jonka täytyy pitää palvelusväkeä, onneton se!
MARIANA. Ja tuhannen kertaa onneton se, jonka palvella täytyy.
MAURA. Kitas kiinni! Sinulla ei ole tässä vapaa sanavalta.
TIMOTEUS. Armahimmat flikat, vähempä ääni! Minä rukoilen. (Tommi, Anton, Aristarkus ja muita sotamiehiä olvituopit käsissä tulee huoneesta vasemmalla) Tässä tulee teidän ystäviänne. Vähempä ääni.
TOMMI. Bir!
ANTON. Bir, eukko!
ARISTARKUS. Bir, eukko, bir!