MAURA. Mitä on minulla teitä vastaan? Mutta tuo vuorivuohi tuossa.—
Minä taidan haljeta!
TOMMI. Tyttökö? Hyvä flikka vaihka vähän vallaton; mutta veri virtaa hänen povessansa kuin nuoren jalopeuran povessa. Hän tarvitsee miestä, niinkuin pieni frouvammekin. (Ottaa Mauraa leuvan alta) Jaa jaa, eikö tosi? No hymykäät nyt vähän. Kas niin.
MAURA. Mene mene!
TOMMI. Niin; kirkas päivänpaiste taas. Ottakaamme tuoppimme, veljet, ja laulakaamme, että maa ja taivas huiskuu.
MAURA. (Lukee huiskutellen itseänsä) Hoh hoo! Jumala armahtakoon tätä mailmaa! (Timoteus nukkuu rahille)
TOMMI. »Wenn das», sankarveljeni. (Sotamiehet laulaa)
»Wenn das die Preussen vüsten,
Das sie morgen sterben müsten.
Hurra!
Wenn das die Preussen vüsten,
Das sie morgen sterben müsten.»
Hurra! Hurra!
TITUS. Herää sinä siellä, joka makaat.
TOMMI. Makaat! Ken makaa meistä? Etkö näe, että juomme kiltisti oltta?
ARISTARKUS. Ja uljastamme itseämme vihaisella laululla.—Sinä onneton
Preussiläinen!