ALMA. Hän kihlaa itsens; kehen sitten?
CONON. Tämä olkoon salaisuus viel huomiseksi.
ALMA. Mutta kehen kihlauu hän?
CONON. Minä pyydän,
Olkoon tämä kätkös juhlahetkeen asti.
ALMA. Olkoon niin. Mut tietkäät, teidän sanomanne
Kaikuu korvissani kuolon tuomiona
Sielulleni.
KASPER. Tyttäreni, mitä sanot?
ALMA. Totuudenpa sanon.
CONON. Suokaat mulle anteeks,
Jos mä saatoin syämmellenne jonkun iskun.
ALMA. Uskotteko, että rakastan mä häntä?
CONON. Enpä toki.