ARISTARKUS. Herätä kantoa ennen.
TITUS. Olenpa hänen tähtensä kiipaleissa. Ankaran määräyksen on kapteenimme tehnyt, ja kuuluu se näin. Ensimmäinen nukkuminen annettakoon anteeksi, toista seuratkoon kersantin nuhteet, mutta jos se kolmannen kerran tapahtuu, niin tulkoon raportti hänelle, nimittäin kapteenille. Ensimmäisen kerran on hän nukkunut, sen sai hän anteeksi, toisen kerran on hän nukkunut, ja äsken juuri läksi tästä kersanttimme hirmuisella kirouksella, pauhulla ja jyryllä; mutta nyt on mies nukkunut kolmannen kerran.
TOMMI. Ja nyt pitää sataman, sataman rakeita jyrinän perään.
TITUS. Ei auta, vaan kapteenille tieto. (Huutaen) Kapteeni! Herra kapteeni! Saata sana esiin, seuraava vahtimies siellä.
ÄÄNI. (Ulkona) Herra kapteeni!
MAURA. (Eriks.) Voi Timoteusta!
ANTON. (Ravistaen Timoteusta) Nouse nyt ylös, muuton pähkinäkeppi paukkuu. Nouse, hyvä toveri, nouse.
ARISTARKUS. Elä marise, vaan avaa sun sonnisilmäs.
TOMMI. Ylös, ja eteenpäin mars, Berliniin mars! Siellä juomme ja makaamme, ja saammepa vielä tusinan muhkeita Preussin tyttöjä miestä päälle. Ylös, Timoteus.
ANTON. Kuuletko, sinä riivattu?