SOTAMIEHET. Hurraa, hurraa, hurraa! (Laulu; Patrik lyö tahtia kädellään laululle)
»Wenn das die Preussen vüsten,
Das sie morgen sterben müsten.
Hurra, hurra!
Wenn das die Preussen vüsten,
Das sie morgen sterben müsten.»
Hurra!
(Sotamiehet kantavat pois Patrikin kovalla hurrauksella, Bonifacius, heilutellen vitsakippuansa, seuraa heitä.)
MAURA. Mikä meno, mikä huuto! Hirmuinen on sodan meteli. Oo, oo!
TITUS. Huomaa, Timoteus, Bonifacius saa heiltä kyydin takasin.
TIMOTEUS. Oikein hänelle! Mitä tekee hän siinä, missä kunnia kaikuu? Mielinpä näyttää hänelle pitkän nenän; siihen on nyt kaksin kerroin syy.
TITUS. Elä, veljeni, vaan kiittäkäämme, että asia sammui näin.
TIMOTEUS. Hän tulee. Sinä punapartanen Goljati!—Sano, toverini, mikä on sun sydämmes salainen toivotus tuota miestä kohtaan?
TITUS. Antaa hänen olla. Hän toimittaa virkaansa.
MARIANA. Hänen virkansa. Hänelle tahtoisin antaa uuniluudasta, jaa, teenpä hänelle jonkun keposen.