PATRIK. Pois vilauksessa! (Huutaa)
MAX. Tuommoinen Aakusti.
FUCHS. Ole moittimatta sitä kapteenia. Hänen tunnen minä. Hän ei ole mikään kämäleuka, ei mikään nurkkajulli eikä mikään likahousu, sanalla sanoen, ei mikään lammasnahkapeitturi.
PATRIK. Minä sinun peittoon. (Tukistaa Fuchsia)
MAURA. Oi hirmuinen elämä!
MAX. Olkaat häntä tukistamatta, herra Aakusti Patrik.
PATRIK. Yksi sana vielä, Max, ja miekkani tukitsee sun kitas ijankaikkisesti.
MAX. Olkaat häntä tukistamatta.
PATRIK. Haa!
FUCHS. Anna hänen tukistaa; hän syököön sen tukan, sen valkean tukan. (Patrik käyskelee perillä edestakaisin vinhasti ja välillä lyöden jalkaansa)