TOMMI. Miksi et suo minulle rauhaa!
TITUS. Mitä hän huoli toisen vammoista?
ARISTARKUS. Suus kiin, »Titus tienvieressä».—Tommi, »ilonen mieli elää kauvan».
TOMMI. Kaikki menköön hiiteen!
ARISTARKUS. Tunsinpa kerran erään miehen, jonka mielilause, elämän päästin oli tämä, »ilonen mieli elää kauvan, kauvan elää ilonen mieli».
TOMMI. Kuinka kauvan meidän sitten pitää elämän täällä?
ARISTARKUS. Oi, Tommi! pianpa sä peräyt istumaan epäilyksen tylsyyteen. Mutta koe toki kerran vielä jännittää sun luontos ja elä istu siinä vääränä kuin suutari.
TOMMI. Kuin Jerusalmin suutari, niin huokaen kuoleman perään.
ARISTARKUS. Vaan viisi tuntia on jälellä.
TOMMI. Oi piina! Minä en kestä tätä. Ilma, jota hengitän, on vimmatun ohkanen ja hieno, ja mauton kuin vesi. Ja niin on koko elämä.