ARISTARKUS. Katso, Titus, nyt seison minä itse samassa korkuudessa kuin te. Kiitoksia, ettäs teit mun kukoksi, se teki mun Seus Jupiteriksi. Kukko ja Jupiter, se vertaus lyö naulaa kantaan.—Terve, itsekielto ja selvyys! te korotatte meitä pyörryttäviin tienoisiin. Ihanata! Skool! »Skool, sille asialle», tahdoin minä sanoa; mutta löytyykö koiran koijussa leipää? (Timoteus tulee Mauran huoneesta) Mitä se Timoteus siellä muorin luonna käyskelee niin ahkeraan?
TOMMI. Luultavasti peseskelee hän muijan olviastijoita.
ARISTARKUS. Tai peseskelee kurkkuunsa olviastiassa.
TIMOTEUS. (Eriks.) Et ihanampaa elämätä taida aatella tämän tähtisen taivaan alla kuin nuorenmiehen elämä rikkaassa huoneessa, jossa sekä emäntä että piika sua rakastavat kuin hullut. Siinäpä on sinulle kaikki yltäkyllin, siinä paistetaan sinulle kilpaa vehnä-plättyjä, emäntä päivällä, piika yöllä, emännän nukkuessa, ja siinä lainehtii olvi. Ja siitäpä se suuri eroitus minun ja noiden välillä tuolla seinän juurella. Minä jaksan niinkuin Turkin keisari, he niinkuin ne kurjat, riutuvat haamut, joista ei huoli Jumala eikä piru. Kuin nyt vaan taitasin itseäni oikein teeskennellä. (Tekee itsensä kovin viheliäiseksi lähestyessänsä toisia) (Ääneensä) Aih, aih! Mikä on tämä mailma? Autio erämaa, jossa toivo alati eteemme kangastelee, kirkkaita virtoja, vihantoja niittuja ja vuoria kultasii, mutta harvoin harvoin kohtaamme pienen kosteikon, jossa janomme hetkeksi sammuttaa taidamme. Sitten kahnailemme taasen eteenpäin toivon ja epäilyksen välissä. Mitä täällä? Tule tule, sinä kurittu viikatemies! Tässä on sinulle valmis niitto.—Mitä teette te tässä?
TOMMI. Me filosoferaamme; sillä me olemme Saksalaisia. Me harkitsemme tätä mailmaa ja sitä ihmeteltävää, järestyksellistä rakentoa, joka kutsutaan elämäksi.
TIMOTEUS. Kuinka jaksatte, minkaltaisiksi löydätte itsenne niissä aatuksissa?
TOMMI. Jumaliksi. Peijakas kuinka se nostattaa, ruoskia tuota kapinoitsevaa Vanhaa-Evaa.
TIMOTEUS. Vanhaa-Atamia, tahdoit sinä sanoa?
TOMMI. Vanhaa-Evaa, sanon minä, häntä, joka meitä nyt viettelee ja kiusaa nauttimaan kielttyä hedelmää. Mutta häntä peittoa, se korottaa. Seittemiin tuntia vasta olemme kaivanneet oltta, mutta enemmin kuin seittemän penikulmaa olemme jo ehtineet maan pinnasta ylös, joka näkyy allamme kuin maanmittarikartta.
TIMOTEUS. Istuttepa mielestäni nyt alempana kuin ennen.