PATRIK. Vai näin! (Lyö Aristarkusta, jonka jalat vielä on sisällä huoneessa, lappealla miekalla muutaman kerran reiteen)
MAURA. Kapteeni kulta! (Aristarkus vedetään ulos, Anton tunkee itseänsä akkunasta ulos)
ANTON. Vetäkäät minua nyt koreasti. (Naiset kiskovat häntä)
PATRIK. Onko valkea irti?
ANTON. Ei hätää sentähden, vaihka hädän tuskissa niin luulimme.
PATRIK. Hätäkello seisköön!
MAURA. Voih voih! Kuka on tämän tehnyt?
ANTON. Hä toisen komppanin miehet; tukkesivat sauvutorven katolla ja panit oven takalukkoon.
PATRIK. Ettekö saa häntä sieltä ulos?
ANTON. Kärsimystä, kunnioitettava kapteeni; kyllä minä täältä vähitellen tulen.