KASPER. Oh, pieni asia! Niin tapahtuu aina ja joka paikassa missä sotilasjoukko majailee, ja jos ei juuri niin, murtuupa kuitenkin yksi ja toinen sydän ikävyydestä harmaatakkien perään.—Tyttö meni, te otatte itsellenne toisen, asia on autettu sillä.
MAURA. Ei ei! Kuulkaat, tahdonpa ilmoittaa kaikki, kaikki kaikki, muuton mun tukeuttaa ikuinen kiusa ja vimma. Kuulkaat. Mies, jota lunttu seurasi, oli mulle antanut ihanimmat lupaukset, joihin luotin minä mieletön ja jakelin hänelle yhtäkin parhaastani, mutta koska hetki tuli, kaapasi hän tieheensä ja vei mun tyttöni vielä. Timoteus on peikon nimi, sotamies kapteeni Patrikin komppanissa. Oi! jos saisitte hänen kynsiinne, niin paistinvartaassa häntä korventakaat kuin höyhennettyä pyytä ja samoin porttoansa myös; kolme tynnöriä oltta annan mennä palkinnoksi tämän työn.
GILBERT. Sepä eukko, se!
KASPER. (Eriks.) Peijakas ämmäksi. (Ääneensä) Te olette leski, muoriseni?
MAURA. Leski turvaton, jota kaikki sekä tutisevat vanhat että pienet lapset ilman pelkoa hammastaa; sillä eihän ole mulla oikeuteni puolustajaa.
KASPER. Sen tahtoisitte itsellenne?
MAURA. Olinpa hempeä ja pidin tästä miehestä, joka mun petti nyt.
KASPER. Minä tiedän komppanissani erään uljaan uroon, joka eilen teki kummallisen lupauksen. Sanokaat, muori, ettekö taitaisi pitää vielä toisesta miehestä.
MAURA. Hm.
KASPER. Jaa, mitä sanotte?