Viidassa kuiskaavat kultasten kieltä
Impi ja nuorukainen,
Vannotaan ijäistä uskollisuutta
Koiviston tummas kohdus,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Toiset he karkelos kalliol väikkyy
Kimmeän viulun soides;
Helisee viulu ja tienohin ympär
Ihana kaiku virtaa,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Mistä on ruskeatukkanen neito
Rinnoilla pyöreillä,
Hän, joka karkelee sylissä poijan,
Hartevan nuorukaisen,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen?
Neito on kylästä vieraasta tullut
Tuulisen järven saarest.
Kas kuinka poskilla purpura hehkuu
Karkelos kalliolla,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Mistä on neitonen hoikka ja kaino
Silmillä sinisillä,
Hän, joka karkelee sylissä poijan,
Ilosen nuorukaisen,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen?
Kotonsa pohjosel rinteel on tuolla
Himmeän koivun varjos.
Kas kuinka kiharans karkelos liehuu,
Karkelos kalliolla,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Mutta nyt heikenee riemu ja soitto,
Vaalenee immen kasvot,
Niinkuin jo päivä tuol itäisel reunal
Kuusien tutkaimilla,
Helluntai-yön helavalkean leimues
Ja hohtaes korkuuden kiireen.
Leikistä lähtevi nuorison liuta
Kultasta tietä käymään.
Seisoo jo sillalla tuomien tuoksus
Kiiltävän virran partaal,
Helluntai-yön helavalkean sammues
Tuol vuorella äänettömällä.
ÄITI JA LAPSI
Mökki matala on kankahalla;
Kenen kurjan asuinmaja tää?
Vaimo köyhä, raukeneva sairas
Asuu siellä poikans pienen kans.