Mutta samassa johtui hänen mieleensä se rahi ja pöytä, missä viimeksi oli istunut Lucian ja Agnesen kanssa. Ja hän huokasi syvään. Sitten hän pudisti päätään, ikäänkuin karkoittaakseen tämän ajatuksen. Ja samassa hän näki isännän tulevan viinipullo kädessä.
Opas oli istuutunut vastapäätä Renzoa. Tämä kaatoi hänelle heti viiniä ja sanoi:
— Huulten kostukkeeksi.
Ja täytettyään toisen lasin, hän tyhjensi sen yhtenä siemauksena.
— Mitä annatte minun syödä? hän sitten kysyi isännältä.
— Kappaleen patapaistia, ehdoitti tämä.
— Olkoon menneeksi, patapaistia.
— Heti paikalla, virkkoi isäntä Renzolle.
Tarjoilijalle hän sanoi:
— Kata pöytä vieraalle.