Sitten isäntä palasi uunin ääreen.

— Mutta … sanoi hän kääntyen Renzon puoleen, leipää ei minulla tänään ole tarjottavana.

— Mitä leipään tulee, sanoi Renzo ääneensä ja nauraen, niin on
Kaitselmus pitänyt siitä huolen.

Ja vedettyään esiin kolmannen ja viimeisen niistä leivistä, jotka oli noukkinut San Dionigin ristipylvään juurelta, hän kohotti sitä ilmaan ja huudahti:

— Kas tässä Kaitselmuksen leipä!

Tätä kuullessaan monet kääntyivät; ja yksi heistä huusi nähdessään voitonmerkkinä ylös kohotetun leivän:

— Eläköön halpahintainen leipä!

— Halpahintainen! toisti Renzo. Ilmaiseksi sen on ihmisrakkaus tarjonnut.

— Sen parempi, sen parempi!

— Mutta, lisäsi heti Renzo, en tahtoisi että nämä herrat ajattelisivat minusta pahaa. En minä ole, kuten sanotaan, näpistellyt. Löysin sen maasta, ja jos tapaisin omistajan, olisin valmis maksamaan.