— Ystäväni, sanoi hän hänelle, ääni ja ilme aivan ystävällisenä. Enhän minä sitä tehnyt teitä kiusatakseni tai urkkiakseni asioitanne. Mutta nähkääs, laki on sellainen. Meikäläistenkin on pakko sitä totella, muuten saamme me ensimäisinä kärsiä sen määräämät rangaistukset. Onhan parempi tehdä heidän mielikseen. Ja eihän tässä oikeastaan ole kysymys muusta kuin kahdesta sanapahasesta. Ettehän tee mieliksi noille korkeille herroille, vaan minulle. Kas niin, täällä kahden kesken ratkaiskaamme tämä asia. Sanokaa minulle nimenne, ja pankaa sitten maata mieli tyynenä.
— Sinä konna! huusi Renzo, sinä ilveilijä! Vieläkö minua kiusaat noilla suku- ja ristimänimillä ja ammatilla.
— Suu kiinni siis, vehkeilijä, ja pane maata, virkkoi isäntä.
Mutta Renzo jatkoi kahta kiivaammin:
— Nyt ymmärrän: sinä kuulut samaan liittoon. Odotappas, kyllä minä sinut opetan.
Ja hän kääntyi portaita kohti ja alkoi huutaa täyttä kurkkua:
— Toverit, isäntä kuuluu samaan liit…
— Sanoinhan sen vaan pilalla, huusi tämä vallan lähellä, työntäen Renzoa vuoteeseen. Pilalla, etkö siis ymmärtänyt, että sanoin tämän pilalla?
— Vai pilalla; no nyt puhut oikein. Jos sanoit pilalla … niin, eihän niistä muuten voi puhua kuin pilalla.
Ja hän kaatui suin päin vuoteeseen.