— Onko hän jo vaimosi?
— Oi, rakas isä, ei, ei hän ole vaimoni. Ettekö tiedä mitään siitä, mikä on tapahtunut?
— En, poikaseni. Sittenkuin Jumala poisti minut luotanne, en ole saanut tietää teistä mitään. Mutta nyt, kun Hän on lähettänyt sinut luokseni, en salaa, että olen hyvin halukas sitä kuulemaan. Mutta … vangitsemis-uhka?
— Tiedätte siis, mitä kaikkea minulle siellä tekivät?
— Mutta sinä, mitä sinä sitten olit tehnyt?
— Kuulkaa; jos väittäisin tuona päivänä olleeni järkevä Milanossa, valehtelisin. Mutta mitään pahaa en ole tehnyt.
— Sen uskon, ja uskoin sen jo aikaisemminkin.
— Voinko nyt siis kertoa teille kaiken?
— Odota, sanoi munkki.
Ja poistuttuaan muutaman askeleen kojusta hän kutsui: