— Se on tässä.
He astuvat sisälle…
— Tuossa he ovat! huudahtaa vaimo vuoteelta.
Lucia kääntyy, nousee äkkiä, menee vanhusta vastaan ja huudahtaa:
— Oi, mitä näen! Isä Cristoforo!
— No niin, Lucia! Kuinka monesta tuskasta Herra onkaan sinut vapauttanut? Varmaankin olet hyvin onnellinen siitä, että aina olet luottanut Häneen!
— Olen, luonnollisesti. Mutta te, isäni? Voi minua, kuinka te olette muuttunut! Miten voitte? Sanokaa, miten voitte.
— Kuten Jumala tahtoo, ja kuten hänen armonsa nojalla, minäkin tahdon, vastasi munkki selkeän näköisenä.
Ja vedettyään hänet syrjään, hän sanoi:
— Kuule, en voi jäädä tänne kuin muutamaksi hetkeksi. Oletko valmis uskomaan itsesi minulle kuten ennen?