"Käskyänne noudatan tietysti, vaikka en voikaan kiihtymystäni hillitä, kun sitä vaan ajattelenkaan. Tasan kaksi vuotta sitten olin Pestissä."
"Kaksi vuotta sitten, sanotte? Ihmeellistä!"
"Tasan kaksi vuotta sitten; nyt muistan sen varsin tarkoin. Olin oopperassa 'Lucia Lammermoorin' esitystä katsomassa. Sali oli ääriään myöten täynnä, mutta minä en välittänyt yleisöstä, sillä kaikki huomioni, ajatukseni, katseeni olivat yhteen kohtaan kiintyneet. Vastapäätä minua eräässä parhaimmassa aitioissa huomasin ihmeen kauniin naisen, joka oli syventynyt oopperan kuulemiseen ja jonka maagillinen katse alituiseen minut kahlehti…"
"Jatkakaa, jatkakaa!"
"En voi muuta sanoa, kuin että minä siitä hetkestä kuin hänet huomasin, olin rakastunut. On tapana sanoa, ettei luonto anna itseänsä rankaisematta halveksia; se on totta. Mieltymykseni tähän ihastuttavaan olentoon kasvoi niin nopeaan minussa, että olin tuon naisen orja, kun esitys päättyi…"
"Oletteko koskaan elämässänne joutunut tuon jumaloimanne naisen seuraan?"
"En koskaan! Kun esirippu laski toisen näytöksen jälkeen, huomasin erään tuttavani, jonka heti viittasin luokseni ja jolta kyselin naista, joka minut niin oli lumonnut."
"Etkö tunne tuota miellyttävää olentoa" — kysyin häneltä — "tuolla ensimäisessä aitiossa, vasempaan näyttämöstä?"
"Ensimäisessä aitiossa vasempaan näyttämöstä? Ha-ha-haa!"
"Kuinka, armollinen rouva, te nauratte?"