"Niin, en voi muuta, minun täytyy nauraa. Ha-ha-haa!"
"Teistä tuntuu naurettavalta, että minun jumaloimani istui ensimäisessä aitiossa?"
"Ei suinkaan."
"Siis sitä, että minä tunnin kuluessa saatoin hulluuteen asti rakastua tuntemattomaan? — Oi, armolliseni, jotenkin niin on ennenkin tapahtunut. Paris näki Helenan vain kerran ja heti pyöri hänen mielessään ajatus tytön ryöstämisestä. Antonius tunsi Kleopatran yhdestä ainoasta silmänluonnista verensä virtailevan kuumemmin suonissaan. Uudemmalla ajalla on Lola Montez…"
"Pyydän, pyydän, en epäile hetkeäkään etteikö löytyisi tuollaisia äkillisiä lemmenintohimoja. Kertokaa vain edelleen seikkailuanne, joka minua enemmän huvittaa, kuin mitä ehkä luulettekaan."
"Tuttavani mainitsi ihanteeni nimen, mutta hän ei jättänyt mainitsematta, että tuo enkeli oli vihitty rouva, joka oli mieheensä sydämellisellä rakkaudella kiintynyt. Tämä tieto iski minuun salaman tavoin."
"Ettekö olisi niin ystävällinen että mainitsisitte minulle tuon naisen nimen, joka sellaisen ihmeen on aikaansaanut?"
"Anteeksi — nimi pysyy salaisuutena; minä en koskaan päästä sitä huuliltani."
"Kuinka tarkkatuntoista!… Mutta sanokaa toki vihdoin, mitä teidän nykyinen ihmeellinen käytöksenne minua kohtaan oikein merkitsee?"
"Ah, te tarkoitatte tapaa esittää itseni teille? Tahdon sen teille kohta tunnustaa, kuinka ihmeellistä se teistä onkaan — minä en saata tuon ihanan olennon kuvaa sielustani karkoittaa. Tunnen etten voi ketään muuta elämässäni koskaan enään rakastaa kuin häntä. Mutta kun hän nyt kuuluu toiselle ja kun minä kuitenkin kerran aijon naimisiin mennä, olin päättänyt luottaa sattumaan ja odottaa kunnes se elämän tielleni johdattaisi minulle määrätyn olennon. Mutta…"