Hetkisen jälkeen: "Tilanne sijaitsee ihastuttavalla paikalla!" minä sanoin, astuen ikkunan ääreen: "Näköala on todellakin lumoava!"
Vaitiolo.
Vaitiolon jälkeen huutaa pikku Bruno: "Isä, anna minulle vähän leipää!"
Minä annoin.
"Minulle myöskin!" huusi pieni Coralie.
Annoin hänellekin.
"Sitten pyydän minäkin palasta", tuumi hymyillen iso Coralie. "Leipä on todellakin erittäin maukasta!"
Ojensin luonnollisesti vaimollenikin suupalan.
"Olet oikeassa, Coralie. Näin kovin saattaa vain maalla syödä", sanoin minä puolestani, mutta varoin ottamasta mitään, sillä muuten olisi kaikki loppunut.
Talon rouva katseli hommaamme sanatonna. Mutta kaikki tämä ei koskenut häneen, eikä hän kysynyt edes tavan vuoksikaan, eikö hän saisi tuoda meille palasen kinkkua tai silavaa.