"Eikö totta, rakas herttainen ystäväni?" vastasi älykäs vaimoni, joka ei malttiaan mistään kadottanut, "itse asiassa tunnemme jo olevamme kuin kotonamme teillä. Sinä olet meitä niin ystävällisesti kutsunut ja vastaanottanut, ettemme tee mitään verukkeita emmekä millään tavalla enään kainostele."
"Pyydän sinua", änkytti rouva Borgo, raivosta sähisten.
Vaimoni kiiti hänen luoksensa, syleili ja suuteli häntä kiivaasti.
"Ah, minä iloitsen, että rouvat niin hyvin sopivat keskenänsä", sanoi herra Borgo, "se on ihanata!"
Herra Felix ei puhunut mitään, mutta hillitsi vain kyyneliä silmissään.
Minä täytin lasini uudelleen ja join kauneimman, herttaisimman ja vierasvaraisimman rouvan maljan…
Kostaakseen antoi rouva Borgo illallisiksikin vain naudanlihaa, mutta se ei meitä huolettanut; me söimme kaikki, mitä pöydälle tuotiin.
Niin alkoi sitten tuskinpa enään salainenkaan sissisota minun perheeni ja talon rouvan välillä. Hänen miehensä oli oikeastaan minun puolellani, varsinkin ryypiskellessään; vahinko vain, että hän oli niin suuri tohvelisankari. Hänen vaimonsa on, niin hän tuumiskeli, omituinen luonne, mutta meidän ei pitänyt siitä hämmästyä, vaan jäädä vain tänne, niin kauvaksi kuin halutti. Samoin voimme iloita herra Felixin liittolaisuudesta. Mutta hän kykeni tekemään niin vähän hyväksemme. Ollen ilman virkaa, oleili hän pysyväisenä vieraana setänsä talossa ja huokaili syvästi tätinsä hirmuvallan alla. Rouva Borgo kehitti päivä päivältä mestaruuttaan nälkään näännyttämisjärjestelmässään. Tehdäkseen meille puutarhassa luumujen poimimisen mahdottomaksi, noukitutti hän palvelusväellään kaikki hedelmäpuut paljaiksi. —
Vähitellen katosi pöydältä sekä naudanliha että juusto, ja pelkät perunat ilman voita saivat nälkäämme tyydyttää. Vihdoin loppui meiltä leipäkin. Kuivuuden tähden ei voitu vettä saada jauhamiseen, sanoi rouva. Lähellä piili siis jo nälkään kuolemisen vaara, kun Felixin kanssa kävelin tallin ohi, josta iloisesti syöskentelevä hevonen meille hirnui.
Rohkea, suuri, pelastava ajatus lennähti päähämme. — Kuiskasin hiljaa
Felixin korvaan.