Minä olen Krizanckoita ja siis hienotunteinen; sanonpa siis vaan: sitä en tiedä!
Ja entä tuo hyvä Felix? Kuinka on tuon köyhän pirun käynyt?
Iloitsen, voidessani antaa hänestä hyviä tietoja. Hän on saanut paikan, johon koko hänen olemuksensa erittäin sopii: hän on sihteerinä "Pompes funebressä". Hakiessaan tätä virkaa minun neuvostani, oli jo pelkkä katse hänen kasvoihinsa kylliksi, ja johtokunta otti hänet paikalla. Hänellä on maailman surullisimmat kasvot. Nyt hän ei siis vain valittele, vaan itkee myöskin lakkaamatta!
Aasi.
En millään muotoa tahdo ruveta tämän monella tavalla ja suotta panetellun nisäkkään puolustajaksi, mutta epäilemättä ovat ihmiset aasia kohtaan varsin subjektiivisia. He ovat raukan niin pahaan huutoon saattaneet että sen nimi nykypäivinä merkitsee samaa kuin typeryys ja yksinkertaisuus; ja kun tuo harmaa elukka — luultavasti jalosta itsetietoisuudesta — pitää tämän vastustamista arvoansa alentavana, niin selitetään sen vaikenemista myöntymiseksi, ja panettelut ja solvaukset, t.s. aasin hulluttelut, pidetään nyttemmin niin kumoamattomina tosiasioina, että asianomaisten itse on täytynyt kohtaloonsa alistua.
Eikä asia kumminkaan ole niin. Aasi ei itse asiassa olekaan mikään aasi.
Vai voipiko sellaista aasina pitää, joka omien harrastustensa ja etujensa vuoksi tekee kaikki, mitä hänen vallassaan on?
Eikö se kaikissa olosuhteissa yritä tehdä oloansa miellyttävämmäksi, kuormiansa keveämmiksi ja missä suinkin on mahdollista, elää itsenäistä ja mukavaa elämää?
Jos se löytää puutarhaportin avoinna, niin eikö se mieluummin syö tuoretta salaattia ja kaalia, kuin pistäviä ja kuivia ohdakkeita, vaikkakin se tietää että viimeksimainitut ovat sitä varten koottu?
Eikö se heitä, niin usein kuin voipi, ratsastajan selästään, ja eikö se pakene viekkaan kekseliäästi kuormaansa, jos se vain milloin päinsä käypi?