Ehkäpä toteutuu tässäkin ranskalainen sananparsi: Kaiken ymmärtäminen on samaa kuin kaiken anteeksi antaminen.
Ehkäpä sanoo herra Tereu luettuaan nämä muistelmat:
"Te olette epäilemättä aasi, mutta estääkö se nimittämästä teitä vakinaiseksi esittelijäksi?"
Ja Klara? Niin Klara! Miksei hän voisi saada sitä päähänpistoa, että aasistakin voisi tulla hyvä aviomies?
Tosin ovat sellaiset tapaukset harvinaisia, mutta mahdottomia ne eivät ole.
Pyydän, herra neuvos, ja myöskin Klara, pitäkää varalta — tulette jotakin kuulemaan, jotakin, jota harvoin tapahtuu: kuulette aasin elämäntarinan.
Olin poika pahanen, kun kerran kimnaasin pihasta löysin romun ja tuhan alta hopeisen guldenin. Koulun portilla seisoskeli naisia kaupustelemassa lämpimiä makkaroita, joiden haju kutkutti nenääni. Aijoin ostaa itselleni hopeaguldenilla parisen makkaraa — mutta samassa heräsi omatuntoni ja minä riensin juoksujalkaa koulun vahtimestarin luokse ja jätin hänelle löytöni. Tämä kiitteli rehellisyyttäni ja tuumi, että olen hyvä, kunnon aasi.
Vahtimestarin huoneessa sattui olemaan muutamia tovereitanikin. Nämä kertoivat pian koko maailmalle tämän pienen tapauksen sekä asiaomaisen ylistyksen. Niin tuli minusta luokan "aasi". Tämä nimitys seurasi minua kuin varjo koko kimnaasiaikani. On uskomatonta, kuinka tarttuvia ennakkoluulot ovat! Oppilaista tarttuivat ne opettajiinikin. Olin miten ahkera hyvänsä ja teinpä mitä vaan — aina viskattiin minulle "aasi" vasten kasvojani. Enkä ollut vain yksinkertaisesti aasi, vaan "guldeni-aasi". Tuohon aikaan loukkasi minua tämä pilkkanimi kovasti ja vuodatin sen johdosta katkeria kyyneliä.
Ainoa lohdutukseni oli, että päästyäni kimnaasista pääsisin myöskin "aasin" nimityksestä. Mutta petyin — en yliopistossakaan välttänyt kohtaloani. Nyt kutsuttiin minua vielä päälliseksi "Potifarin-aasiksi". Tämän nimityksen sain seuraavalla tavalla.
Erääseen hienoon perheeseen haettiin opettajaa ja minun onnistui päästä opettamaan sekä pojalle että hänen äidilleen unkarinkieltä. Poika oli ikävä ja huonosti kasvatettu, mutta äiti oli kumminkin rakastettava, kohtelias ja alentuvainen. Minun täytyi sovitun yhden tunnin sijasta usein pitää kaksi jopa kolmekin tuntia päivässä, eikä hän ollut ainoastaan tarkkaavainen oppilas, vaan hän tarjoili minulle sitäpaitsi oivallisia sikaareja ja illallisia.