Vieläpä niin viaton ja mallikelpoinen vaimokin, kuin minun Lovisani, ei ollut häväistykseltä suojattu!
Mutta eipä tuo nimetön kunniansolvaaja saa iloita! Hänen raukkamaiset viittauksensa saavat jäädä huomioon ottamatta! — huudahdin vihoissani ja pirstasin kirjeen.
Lovisani omisti eittämättä rajattoman luottamukseni. Kuka voisi ja uskaltaisi koskaan häntä epäillä! Hän on itse hyvyys, rakastettavuus ja uskollisuus ja hänellä on vain yksi ainoa virhe, se nim., että hän minua niin kovin rakastaa! Sentähden hän tahtoo, että minä aina olisin hänen läheisyydessään enkä koskaan lähtisi huvittelemaan ilman häntä.
Ja saadakseni kokonaan mielestäni tuon typerän kirjoituksen, söin tänä iltana ystävieni seurassa ja palasin harvinaisen myöhään kotiin.
Suuruksen aikaan uskalsin tuskin tulla vaimoni silmäin eteen, sillä odotin kiivasta nuhdesaarnaa. Mutta kuinka miellyttävästi petyinkään, kun Lovisa, iloisin kasvoin ja suloisin hymyin ruusuhuulillaan, minua tervehti. Kaikki nuhteet supistuivat sävyisästi lausuttuun pyyntöön, että ilmottaisin hänelle etukäteen, milloin jään illallisilta pois.
"Rakas Paulini, tahdon sinulta vain yhtä pyytää. Kun kerran jälleen nautit ystäviesi seurassa illallista, jota ei itse asiassa keltään mieheltä voi paheksua, niin lähetä minulle lähetin mukana jokunen rivi, jotten sinua turhaan odottaisi. Niin meni esimerkiksi eilen illalla sinulle tarkoitettu pihvi vallan hukkaan. Pyydän, lupaa se minulle!"
"Lupaan kyllä!" huudahdin minä ja suutelin älykästä vaimoani hänen punaisille huulilleen. "Menen vieläkin pitemmälle ja lupaan, etten koskaan — s.o. ani harvoin aijo olla poissa illallisilta ja silloinkin annan sinun sen tietää."
Hän puristi sitten kättäni, kiitti huomaavaisuudestani ja tuumi, ettei hän koskaan ollutkaan epäillyt ettenkö olisi huomaavainen puoliso.
"Huomaavainen puoliso!"… Tämä lausemuoto koski minuun, suoraan sanoen, jotenkin epämiellyttävästi. "Huomaavaisella puolisolla" on niin omituinen merkitys.
Mutta varmaankaan ei Lovisa ollut yksinkertaisuudessaan tullut ajatelleeksikaan kätkeä sellaista merkitystä sanoihinsa! Rouvien lausetapoja ei meidän ylipäänsä tule aivan tarkalleen analyseerata, varsinkaan ei minun vaimoni, joka epäilemättä on enkeli, mutta tyylin suhteen ei koskaan ollut varsin tarkka.